Olen viettänyt mielenkiintoisen viikon jonka aikana olen saanut tehdä paljon uusia juttuja ja tutustua moniin uusiin ihmisiin. Vieläkin hieman epävarmuutta aiheuttaa Helsingin julkinen liikenne, josta vielä linja-autoilu on kokeilematta. Välillä tunnen itseni naurettavaksi istuessani ratikassa puhelin kourassa, kun seuraan kulkuani Google Mapsilla. Minulle kuitenkin selvisi moneen kertaan viikon aikana, etten todellakaan ole ainoa joka tekee niin. Suurin osa ihmisistä joihin olen viikon aikana tutustunut on myös muuttanut tänne muualta ja heillä on ollut ihan samat asiat mielessä silloin kuin minulla on nyt. Joka tapauksessa olen aina päässyt määränpäähäni ajoissa ja ihan yhtenä kappaleena.

Suurin asia on kuitenkin ollut se, että olen saanut olla töissä ja tehdä sitä mistä oikeasti tykkään. Edelleen ihmettelen päivittäin ihmisten hyväntuulisuutta ja käytöstapoja täällä päin. Olen melko varma siitä, että en ole yhdenkään työpäivän aikana törmännyt yhteenkään tekopirteyteen ja niinkin pienet sanat kuin ”kiitos” ja ”anteeksi” ovat täällä ihan normaaleja. Jännitystä ei ole työpäivistä puuttunut ja joka päivä olen myös oppinut jotain uutta, vaikka työn aihe on joka päivä sama. Alan olemaan jo aika pro sen kirotun veikkauskoneen kanssa. 😀

Tästä alkaakin sitten muutaman päivän vapaat, joiden tarkoitus olisi saada koti näyttämään taas asuttavalta. Hieman on siivoukset ja muut vastaavat jääneet vähemmälle iltavuorojen aiheuttaman unirytmin sekaantumisen takia. Kaikesta huolimatta olen tästä tilanteesta nauttinut ja paljon.

Ja mikä tärkeintä, Fazerin kahvilan ikkunaan oli saapunut jättikokoisia Mignonmunia. Näistä tulee katseltavaa myöhemmin kun ehdin ohikulkiessani pysähtyä niitä kuvailemaan.

FacebookTwitter