Ainakin suurin osa nuorista luulee niin.

Varmaan jokaisessa perheessä mietitään sitä, että mihin lapset ja nuoret rahaa tarvitsevat ja millä perusteilla sitä niille annetaan. Ei ole helppoa.

Jokainen vastuullinen aikuinen tietää sen, että rahaa ei ilmaiseksi saa. Sen eteen pitäisi viitsiä tehdäkin jotain. Normaalisti se jotain on työ. Itselläni elää hyvin vahvasti lapsuudesta asti ajatus, että viikkorahaa ei tipu, jos ei tietyt hommat esim. kotona hoidu. Ja jatkuvasta kotitöiden laiminlyömisestä voisi antaa vielä lisäsanktion. Niin se menee ihan oikeassakin elämässä. Ei palkkaa makseta siitä, että menee hengailemaan töihin. Valitettavasti se vaatii hieman enemmänkin.

Eikä työttömillekään rahaa syydetä kaksin käsin, jos ei hoida velvollisuuksiaan. Pitää muistaa tarkistaa, että työnhaku on voimassa ja noudattaa tiettyjä pelisääntöjä työkkärin kanssa.

Työnteosta maksetaan palkka vasta jälkikäteen niin miksei sitä voisi opettaa lapsille jo kotonakin?

Sen sijaan useat tuntuvat menevän siitä mistä aita on matalin. Annetaan lykätä rahaa (lapsen sekä vanhempien omia) milloin mihinkin turhaan. Vanhemmat eivät jaksa/viitsi/ehdi keskustella lapsen kanssa asioista ja annetaan kaikki vaan periksi koska se on itselle helpompaa.

Valitettavasti tätä kohtaa lastenkasvatuksesta ei voi sysätä muiden vastuulle.

Ja ettei jäisi epäselväksi, niin esimerkki tulee tässä:

Kotiin tuotiin läppäri.

Peliaikaa tunti päivässä sen jälkeen, kun sovitut kotihommat on hoidettu.

Kun tuli se päivä, että läppäri oli muistettu avata mutta kotihommia ei muistettu tehdä, läppäri katosi mystisesti näkyviltä.

Se ei sen jälkeen enää kiinnostanut ketään.

Oli kivaa pelata pari päivää ja se siitä.

Jokunen päivä sen jälkeen piti saada pleikkarille latausseteli.

Ei ole ihan ilmaisia nekään.

Lapsi haluaa maksaa sen omista säästöistään, mutta tarvitsee siihen kuitenkin vanhemmalta käteistä.

Niin vaan kävi, että se latausseteli ilmestyi kotiin ja kotihommat roikkuu edelleen.

Kaikesta tästä saa myös päivittäisen kiitoksen: Syödäänkö me taas sitä samaa mitä eilenki? Täälä ei oo enää mitään muuta ku kasviksia!!!!! Mulla ei oo sitä ja mulla ei oo tätä. Mun maailma kaatuu ku mä en saa kaikkea mitä mä haluan.

Jokaisen ei:n jälkeen tilanne on aina sama, mökötystä omissa oloissa tunti pari kunnes on iltapalan aika. Ja tästäkään ei opittu mitään. Sama valitus toistuu päivästä toiseen. Kaikkea kivaa vaan pitäisi saada tehdä päivästä toiseen ja rahaa pitäisi lentää sisään ovista ja ikkunoista, että pystyisi toteuttamaan kaikki kivat asiat mitkä juuri nyt sattuu olemaan mielessä.

Valitettavasti aina ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta kun nuo teinipirulaiset osaavat kävellä aikuisten yli. Uusperheessä tämä tilanne on todella hankala.

Minä olen miettinyt, että kasvatammeko me itse sitä pikavippisukupolvea? Niitä, joilla on pohjattomat velat niskassa ja kaikki ulosotossa? Kyllä se vaan pahasti siltä näyttää. Emme me ole vanhempina täällä koko ajan syytämässä lapsillemme rahaa ja maksamassa heidän laskujaan.

Itse voin kertoa, että en tule koskaan pelastamaan edes omaa lastani mahdollisista veloistaan. Jos on saanut ne hankittua niin itse saa ne myös hoitaa. Se on myös sitä vastuunottamista omista teoistaan.

Eniten huolestuttaa se välinpitämättömyys, mikä nuorilla rahaa kohtaan on. Onhan se hienoa jos vanhemmat ovat saaneet säästettyä lapselle rahaa tilille esim. opiskeluja varten. Mutta sitten kun se päivä koittaa, että nuori voi sieltä tililtä rahaa itse nostaa niin ei mene kauaa kun opiskelurahat on jo laitettu parempiin sijoituksiin. Nämä paremmat sijoitukset ovat siis ankara biletys ja velkaantuminen. Eikä kukaan enää tuossa vaiheessa tajua sitä, mistä ne rahat olivat alunperin sinne säästöön menneet.

Nykypäivänä vanhemmat ovat vaan keksineet sen helpon tien, miten rahalla voi korvata oman läsnäolonsa arjen kiireessä.

Sitten onkin helppo huudella kotoa päin sitä, kuinka kouluissa pitäisi opettaa sitä ja kouluissa pitäisi opettaa enemmän tätä. Jokaisen kannattaisikin mennä siihen peilin ääreen ja miettiä, mistä on itse aikoinaan esimerkin rahankäyttöön ja vastuunottamiseen saanut. Jos itse pärjää aikuisena taloudellisesti edes jotenkin, niin ehkä se vika ei olekaan perusopetuksessa.

FacebookTwitter