12.12.2016
MinäYleinen
58 Comments

Tänä vuonna tein sen päätöksen, että joululahjoja en hanki. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minullekaan ei kenenkään tarvitse vaivautua hankkimaan mitään.

Punnitsin mielessäni pitkään sitä, kuinka stressaavaa tämä aika on muutenkin. Oikea syy taitaa olla se, että ei vaan huvita.

Kävin myös läpi kaiken sen mitä kulunut vuosi on pitänyt sisällään. Tulin siihen tulokseen, että jos joku niitä lahjoja ansaitsee, niin se olen kyllä minä ihan itse. Tähän mennessä olen osallistunut tasan neljän lahjan hankintaan ja aika lailla siihen se tulee myös jäämään.

Ihmisten arvostus lahjoja kohtaan on niin pieni, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa alkaa pahoittamaan mieltäni tämän aiheen suhteen enää tänä vuonna. Minä en aio lähteä koluamaan maailman jokaista nurkkaa vain saadakseni jonkun ihmeturbosupervempaimen, että jollekin tulee siitä hyvä mieli ja minun lompakkoni kapenee ilman kunnollista kiitosta tai arvostusta. Ja eiköhän sitä turhaa krääsää löydy jokaisen kotoa ihan tarpeeksi muutenkin.

Oikeastaan tässäkin asiassa pätee se vanha lause; Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ei ole paljon antamisen iloa siinä, että on koko vuoden saanut paskaa niskaan milloin mistäkin ja sitten kun tulee joulu, niin kaikki ovat yhtäkkiä mielistelemässä ja esittämässä toiveitansa. Eikä paljoa hetkauta tänä vuonna antaa myöskään vastausta siihen, mitä minä haluaisin lahjaksi.

Tai sitten jokainen voisi miettiä kulunutta vuotta vaikka ihan henkilökohtaisella tasolla. Minä säästin rahaa tuhlaamisen sijaan, että sain itselleni uudet tissit. Lisäksi minulla on varaa myös hankkia itselleni jouluksi jotain kivaa, jos tuntuu siltä. Minä en todellakaan ole säästänyt sitä varten, että voin hankkia muille jouluna kaiken sen mitä ikinä keksitäänkin pyytää.

Tämän vuoden aikana on tullut huomattua myös se, että osalta ihmisistä puuttuu myötäelämisen taito. On niitä joita kiinnostaa vaan omat asiat ja niitä, joita kiinnostaa sinun asiat vaan siksi, että niistä voi juoruta eteenpäin. On myös niitä, jotka ovat olleet neuvomassa joka asiassa ja tietävät kaikesta kaiken, sekä arvostelemassa meidän elämäämme ja valintojamme. Valitettavaa, mutta nämä asiat jäivät tältä vuodelta päällimmäisenä mieleen.

Sitten on jokunen niitä, joista on oikeasti ollut apua ilman, että ollaan heti vailla jotain vastapalvelusta.

Meillä on ollut todella kiireinen ja stressaava vuosi. Siihen on sisältynyt paljon huolia ja murheita sekä henkistä kasvamista. On pitänyt uskaltaa tehdä asioita hetken mielijohteesta. Olemme olleet surullisia, iloisia ja ärsyyntyneitä. Kaikesta tästä olemme kuitenkin jollain lailla selvinneet. Ensi vuotta en uskalla edes vielä ajatella.

Olen iloinen niistä ihmisistä, jotka ovat tässä mukana kulkeneet ilman ylimääräistä säätämistä ja pätemisen tarvetta.

Mikäli joku kuitenkin kokee tarpeelliseksi haluta niitä lahjoja jouluna, niin ajattelin laittaa ne rahat tilanteen mukaan joko Uudelle Lastensairaalalle tai SPR:lle. Ainakin tiedän rahojen menevän tarpeeseen.

FacebookTwitter