Suomalaisten asenne melkein kaikkeen on aika surkea. Myönnän itsekin syyllistyväni asioihin epäilevästi ja nykyään teen sitä jo ihmisiäkin kohtaan. Viime aikoina on tullut huomattua kuinka toisia voi kohdella kuin roskaa. Paljon joutuu pahaa oloa nieleskelemään, ettei ala itse pahoittamaan toisten mieltä.

On puhuttu paljon siitä, ettei lapsille haluta asettaa rajoja koska siitä voi tulla paha mieli. Valitettavasti se pätee myös aikuisiin ja sitä kautta se tietenkin heijastuu lapsiin. Kouluissa tämä asia on ollut arkipäivää jo vuosia, mutta se korostuu päivä päivältä enemmän. Samoin myös työyhteisöissä aikuisten kesken. Yritämme opettaa lapsillemme, että pitäisi osata ottaa palaute vastaan asiallisesti oli se sitten hyvää tai huonoa, mutta samaan aikaan aikuiset itse käyttäytyvät vastaavassa tilanteessa kuin pikkulapset. On todella houkuttelevan helppoa lähteä mukaan tähän kissahiiri-leikkiin, koska elämä on tappavan tylsää, jos ei koko ajan ole joku konflikti menossa jonkun kanssa. Tai ainakin näin luulen sen olevan.

Välillä sitä miettii hiljaa mielessään, että onko näillä ”palautteen vastaanotto-ongelmaisilla” asiat ihan hyvin omassa elämässään? Kaikki kun eivät osaa tai pysty peittämään henkilökohtaisia ongelmiaan ja tuovat ne sitten mukanaan mm. töihin.

Yrittäjyys on Suomessa ilmeisesti jollain lailla arvostettua. Itse olen lähinnä joutunut ihmettelemään näiden yrittäjien asennetta työntekijöitä ja työnhakijoita kohtaan.

Työntekijänä olet jatkuvasti joustava, joka paikkaan venyvä persoona joka hoitaa viisi asiaa yhtäaikaa viidessä eri paikassa.

Työnhakijana olet roska, jolle ei tarvitse edes vaivautua ilmoittamaan haastattelun jälkeen saitko työpaikkaa vai et, vaan voit lähteä vaikka lomalle.

Itse en haluaisi olla Suomessa kumpikaan, mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Työttömyys ei ole minulle vaihtoehto, koska pidän työstäni enkä jaksaisi maata kotona.

Me Suomalaiset tunnumme olevan kyvyttömiä ajattelemaan asioita toisten ihmisten näkökulmasta. Emme osaa asettua toisten asemaan ja meidän mielipiteemme ovat todella jyrkkiä. Ajamme omaa etuamme vaikka toinen jalka haudassa, jos vain itse voimme siitä jotenkin hyötyä. On tietenkin ihan oikeutettua tavoitella asioita, mutta joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään myös sitä, että onko muistanut peittää omat jälkensä tarpeeksi hyvin, ettei luurangot hypi kaapeista ulos tulevaisuudessa.

Palautteen antaminen on osa elämää ja sitä pitäisi osata myös ottaa vastaan ilman katastrofia. Ei ole normaalia vetää herneitä nenään asioista, jotka olet itse saanut sotkettua. Ei myöskään ole normaalia etsiä aina sitä heikointa lenkkiä, jonka kustannuksella voi pönkittää omaa itsetuntoaan.

Etsikää itsestänne vahvuuksia, joiden avulla elämä on kivaa eikä päivittäistä valittamista. Lopettakaa jossittelu ja alkakaa elää elämäänne. Kaikki asiat eivät ole saavuttamattomissa, mutta on ihan turha odottaa saavansa kaikkea ilman vaivannäköä asioiden eteen.

Jokainen päivä on oppimista, asiat vaan vaihtuvat.

 

FacebookTwitter