Blog

Lahjakortit ovat parasta mahdollista myyntiä

Jos ajatellaan lahjakorttia konseptina niin yhtäkkiä kuulostaa siltä, että kyseessä on yrityksen kannalta yhdentekevä asia. Raha tulee sisään ostohetkellä ja tuotteet lähtevät myöhemmin.

Kuitenkaan asia ei ole näin mustavalkoinen. Ensinnäkin lahjakortit yleensä annetaan jollekin tasaeurosummalle ja yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki kaupat toimivat .90 loppuvia hinnoittelulla, on lahjakortin ja vain lahjakortin täysi käyttö erittäin vaikeaa. Täten lahjakorttia käyttävä ostaja todennäköisesti joutuu laittamaan omaa rahaa lahjakortin lisäksi tai menettää pienen määrän lahjakortin arvosta käyttöhetkellä.

Lisäksi on huomattava se, että lahjakortti luo sen saajalle insentiivin tulla nimenomaan siihen kauppaan ostoksille johon lahjakortti on annettu. Lisäksi kuluttaja ei normaalisti miellä lahjakorttia yhtä arvokkaaksi kuin vastaava summa käteistä, joten kuluttajan on helpompi ”sortua” ostamaan lahjakortilla jotain mitä hän ei normaalisti ostaisi.

Tämä on helppo ymmärtää, esimerkiksi itse en normaalisti missään vaiheessa ajattelisikaan ostavani yli 200 euron arvoisia kenkiä, mutta jos minulla on lahjakortti niihin niin hankinta ei tunnu millään tavalla pahalta tai ”väärältä”.

Lahjakortin myyvän yrityksen kannalta tässä on vielä lisäbonus. Esimerkiksi yhdysvalloissa noin 10% liikekohtaisista lahjakorteista jää käyttämättä (prepaid luottokorteissa käyttämättä jääneiden määrä on lähes olematon). Tämä tekee lahjakorttien myynnistä aivan järkyttävän hyvää bisnestä.

Se mitä en itse ymmärrä on, että lahjakortin ostaminen harvemmin vaikuttaa erilaisten bonusjärjestelmien ostorajoihin. Ymmärrän tämän vielä jollain tavoin suoraa cashbackia tarjoavien yhtiöiden kanssa, mutta esimerkiksi Stockmannin kohdalla jonka kanta-asiakasraja ei ole suoraan verrannollinen rahaan en tätä ymmärrä.

Jos ajatellaan tilannetta jossa minulla puuttuu vaikka 1000€ Stockmann First- asiakkuudesta joulukuulla, olisi minun erittäin helppo ostaa joululahjoiksi Stockmannin lahjakortteja. Mutta kun nämä eivät vaikuta kanta-asiakastasooni, niin joudun ostamaan tässä tilanteessa niiden sijaan tavaroita. Tässä tapauksessa Stockmann häviää 100€ käyttämättä jääneinä lahjakortteina, sekä vähimmillään arvioituna toisen 100€ lahjakorttien yli menneitä ostoja, joiden erotus on maksettu lahjakortin saajan omalla rahalla.

Jos taas ajatellaan, että esimerkiksi kosmetologi tuo jouluksi myyntiin lahjakortteja on niiden euromäärät hyvä säätää niin, että ne menevät aina vähän yli tarjolla olleiden hoitojen arvoista, mutta joissa ylimeno on silti alhaisempi kuin keskiverto lisämyyntituotteen arvo. Tällöin jos kuluttaja esimerkiksi maksaa 65€ arvoisen kasvohoidon 70€ arvoisella lahjakortilla päästään tilanteeseen, jossa kuluttaja todennäköisesti ostaa vielä jonkun lisämyyntituotteen. Ja jos näiden lisämyyntituotteiden hinnan keskiarvo on 15€ niin 70€ lahjakortin myynnillä on saatu 80€ liikevaihtoa. Ja vaikka kuluttaja ei lisämyyntituotetta ostaisikaan on 65€ arvoinen kasvohoito juuri myyty 70€:lla.

FacebookTwitter

Lomatunnelmia

Kesäkuu meni kiireessä. Elettiin arkea ja hoidettiin asioita kuntoon, koska piti päästä hieman lomalle. Ja olimme sen loman todellakin ansainneet. Tosin koko loma meni stressatessa tulevaa syksyä niin paljon, että se lomalla tehtävä rentoutuminen jäi hieman vähiin ja lopulta koko lomailu alkoi tympimään niin paljon, että palasimme paljon suunniteltua aiemmin kotiin. Oli se silti hieno kokemus näin ensikertalaisen näkökulmasta.

Lähdimme Helsingistä suoralla lennolla Bangkokiin ja sieltä otimme taksikyydin Pattayalle. Pattayalta palasimme Bangkokiin josta otimme lennon Hong Kongiin. Seuraava pysäkki oli Lontoo jonka jälkeen palasimme Helsinkiin. Jos joku on tarpeeksi tyhmä tykkäämään lentämisestä niin tämä olisi ihan kokeilun arvoinen asia tehdä. Kolme viimeisintä lentoa kolmessa päivässä ja kaikki ilman välilaskuja.

Mutta ei tästä nyt hirveästi voi valittaa, koska kivaa oli kuitenkin. Itselleni tämä reissu oli ensimmäinen kunnollinen ulkomaan reissu koskaan. Ja ei, Viroa ei lasketa tähän.

Bangkok kirjaimellisesti salpasi hengityksen välittömästi kun pääsimme lentokentältä ulos. Kuuma ja kostea ilma ulkona oli hieman eri kuin Suomen ”helteet” kesäisin. Onneksi tähän tottuminen ei loppujen lopuksi ollut vaikeaa.

Ruokailut hoidettiin mielihalujen mukaan. Siinä missä toinen halusi suolaista niin minä halusin friteerattuja banaaneja kermavaahdolla ja jäätelöllä.

13695954_10208003465878018_860086699_n

Pattayalla sai ihailla maisemia. Auringonnousuja en tainnut nähdä yhtäkään koska eihän lomalla sitä varten olla. Iltaisin maisemat olivat kuin suoraan siitä matkatoimiston esitteestä.

13734620_10208003466198026_673210264_n

Pitää tähän väliin muistaa mainita se, että kertaakaan emme loman aikana mäkkärin ruokiin sortuneet.

13734549_10208003465998021_1884528533_n

Ripley’s tuli myös nähtyä hyvin pikaisesti. Hinnat olivat sen verran hyvin kohdallaan, että päätimme suosiolla nauttia lomasta muilla tavoilla.

13689469_10208003466118024_1701285638_n

13705041_10208003466158025_1399093431_n

Bangkokista löytyi Sky Bar. Suomessa kyseinen paikka olisi kielletty jo moneen kertaan erinäisistä syistä. Maisemat oli huikeat ja löysinkin lempipaikkani todella läheltä rakennuksen sisäseinää.

13714403_10208003466918044_1690497231_n

Halusin kokea lomalla jotain mitä ei Suomessa pysty kokemaan ja löysin jotain ikimuistoista näkemistä. Kävimme Sea Lifessa vain siksi, koska siellä oli nähtävillä pingviinejä. Ja niitä pääsi katsomaan todella läheltä.

13689814_10208003466798041_1699948794_n

Pingviinit olivat todella sosiaalisia tai sitten nälkäisiä, koska jokaista lasin taakse tulevaa ne kävivät katsomassa erikseen.

13735223_10208003466678038_399558493_n

Löysin myös näitä ihanuuksia, mitä Helsingin Sea Lifessakin voi nähdä. Tosin Bangkokissa merihevosia oli montaa eri lajia ja täytyy myöntää, että en edes tiennyt kaikkien olemassaolosta.

13713358_10208003466398031_1125886448_n

13705238_10208003466638037_396731428_n

Ja ei muuta kuin lento Hong Kongiin. Matka kesti reilut kaksi tuntia. Kuvassa ei kuitenkaan ole Hong Kong vaan todennäköisesti Vietnamin rannikkoa.

13695732_10208003467078048_1498172003_n

Viimeinen pysäkki ennen kotisuomea oli Lontoo.

13689669_10207965202401455_1076230219_n

Siellä oli kylmä. Vaan +16°C. Otimme metron hotellilta keskustaan. Ensimmäinen pysäkki oli alla oleva Piccadilly Circus.

13689746_10208003467118049_1359585130_n

Ja koska olin turisti niin voin ihan hyvillä mielin kuvata vaikka puhelinkoppeja.

13689776_10208003467238052_258492870_n

Buckinghamin palatsi oli vaikuttava.

13735380_10208003467358055_1069459917_n

Lontoosta matka jatkui kohti Suomea. Oli kiva käydä reissussa mutta vielä mukavampaa oli päästä kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

 

FacebookTwitter

Väli-ilmoittautuminen

Viime vuonna 6.6. sain kihlasormuksen ja tänä vuonna kyseisenä päivänä tahdottiin. Eli melko tuore rouva ilmoittautuu. Koska meillä on kiire ja meitä ei huvita, niin juhlia tältä aiheelta ei ole tulossa. Ensimmäinen rouvaolotila iski päälle tänään, kun passia uusittaessa piti sukunimeä alkaa kirjoittamaan. Onneksi meni kerralla oikein, ettei tarvinnut kuulla tästä mitään jälkipuheita.

Kaiken kiireen ja sählingin keskellä ehdin vihdoin saada valmiiksi sen pikkuisen maton, jota on tullut jo useampi viikko pidettyä keskeneräisenä.

13436011_10207748940915053_1666733483_n

Mallia otin Omakopan ympyräkirjasta ja lisäksi sovelsin hieman itse. Eiköhän se asiansa aja siellä vessan lattialla.

On tullut mietittyä etukäteen kesän jälkeistä elämää ja alan kallistumaan hieman koulunpenkkejä kohti taas vaihteeksi. Alkaa ärsyttämään suunnattomasti tämä paikallaan junnaaminen ja kaipaisin jonkinlaisia haasteitakin elämään. Erilaisia vaihtoehtoja on tullut jo katseltua ja päässä kävi ajatus jopa alan vaihtamisestakin. Tiedä sitten mitkä ovat fiilikset syksyllä. Eteenpäin olisi kuitenkin halu päästä.

Mutta tärkeintä olisi varmaan nauttia ensin tästä kesästä, mitä on vielä jäljellä. Näyttäisi siltä, että tänä vuonna ei edes juhannuksena olisi enää pakkasta.

Aurinko. <3

13435950_10207748940995055_231573061_n

 

FacebookTwitter

Erilaisuus on tuomittavaa

Nykyään saa jatkuvasti olla puolustamassa itseään ja omia valintojaan. Varsinkin sellaisia ihmisiä vastaan, joilla ei ole omalle elämälleen selkeää päämäärää tai tavoitetta. Kun asiat alkavat loksahdella kohdilleen ja olet itse tyytyväinen itseesi ja elämääsi niin nämä kateelliset pomppivat jostain kolosta heti arvostelemaan ja jakamaan hyviä elämänohjeitaan.

Sitä olen miettinyt, että jos nämä elämänohjeet ovat niin loistavia niin miksi silti näiden arvostelijoiden omat elämät ovat suoraan sanottuna päin hel**ttiä?

Ihmisiltä puuttuu myös täysin kontrolli siihen omaan elämiseen. Ei osata laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Yleisimmin syynä tähän kaikkeen on raha. Tuo pirulainen mikä on tiukilla kun tuli tuhlattua se kaikkeen turhaan tai vedettyä se kurkusta alas. Tästä saadaankin aina aikaan pitkälliset keskustelut kuinka Suomessa on paskaa asua kun tukia ei tule tai kaikkea ei kehdata muka pyytää. Kerätään siis sääliä.

Ja sitten on toisten ulkonäkö. Sitähän saa arvostella ihan niin paljon kuin tykkää ja julkisesti. Itseäni tämä nyt ei juurikaan liikuta, mutta on hienoa huomata kuinka monella loppujen lopuksi on huono itsetunto. Tähänkin vaikuttaa se, että jos satut pärjäämään elämässä niin täytyyhän sinulle edes tekemällä tehdä vähemmän mukavampi elämä kun et itse sitä osaa. Itse sain osani tästä ulkonäköarvostelusta jokin aika sitten ja hyvin samankaltaisen vieläpä kuin tämä. Tosin ne tappouhkaukset jäivät saamatta.

Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että on parempi vaan olla hiiskumatta asioista kenellekkään. Jos kerran on ihan sama mitä kavereille kerrot ja aina saa vain pas*kaa niskaan niin ollaan sitten puhumatta. Olen myös huomannut sen, että näille ihmisille on ihan kiva pudottaa jokunen uutispommi aina silloin tällöin. Ne menevät niistä ihan sekaisin ja mikä tärkeintä: He saavat myös sisältöä elämäänsä!

Minä olen itse melko tyytyväinen itseeni ja avomiehelleni kelpaan täysin omana itsenäni. Meillä voidaan olla avoimia toisillemme ilman, että kumpikaan loukkaa toista henkisesti vaikka asioista puhutaankin suoraan. Meillä on myös yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudelle ja molemmilla on myös ne omat tavoitteensa.

Minulla on ollut aina se periaate, että pyydän kyllä apua ja neuvoja jos tarvitsen niitä. Ja tämä pätee edelleen. Jos et halua yrittää kuunnella kuulumisiani ilman jatkuvaa neuvomista ja asioihin sekaantumista niin anna sitten olla. Tai jos et halua kuunnella minua niin älä vastaa puhelimeen ja kadulla voit kävellä vaan ohi. Se on kuitenkin paljon siedettävämpää kuin se, että keskusteltaessa aina pitää vaihtaa aihetta kun toisella menee elämä kivasti ja itsellä ei niinkään. Minäkin jätän tietoisesti vastaamatta puhelimeen aika usein, koska omat voimavarani eivät vain riitä kuuntelemaan sitä valitusta ja ohjeistamista. Ja kun ne valituksen aiheet eivät ikinä vaihdu!

Jos omaan elämään pitää hakea sisältöä säätämällä toisten elämistä niin jotain on vialla. Ei nämä säätäjätkään pidä siitä, että heidän asioihinsa puututaan. Miksi siis heillä on lupa tehdä niin toisille? Vai onko tähän olemassa joku sääntö mistä en vain ole ollut tietoinen?

Mutta tämän lauantain tuumailut sikseen ja tästä hieman piristystä päivään osa 1. Ja pitää muistaa katsoa myös osa 2.

 

FacebookTwitter

Hieman on ollut hiljaista

Meinaan täällä blogin puolella. Päivät vaan menee ohi toisensa perään eikä oikein meinaa ehtiä kirjoitella tekemisistään ja kuulumisiaan.

Huomasin kysyväni avomieheltäni yksi päivä, että mennäänkö himaan? Ei kotiin vaan himaan. Linja-auton sijaan kuljen nykyään dösällä ja raitiovaunu on spora. Asiakkaille on tullut myytyä stidejä ja stendareita. Stadilaisuus siis alkaa olemaan osittain hallussa.

Pyykinpesukone sanoi sopimuksensa irti jokin aika sitten ja kuivausrumpu tietenkin heti perään. Olimme osanneet varautua tähän ja uusi kone saatiin paikalle samana päivänä. Asentaminen oli sitten jo oma juttunsa, mutta hyvin tuo pyykit pesee. Ehkä käyttäjän pitäisi saada vielä hieman lisäoppia. Tämä vekotin muuten kuivaakin ne pyykit samalla.

13245964_10207571878808611_471285902_n

Kävelin torstaina työvuorosta kotiin päin Kallion kirkon kupeesta. Aina vaan ihmetyttää se, että tästä kaupungista löytyy maisemia mitä katsella. Kun liikkuu paljon julkisilla niin moni asia jää huomaamatta.

13275917_10207571878888613_468970989_n

Kuva on Siltasaarenkadulta Hakaniemen metroaseman suuntaan. Kallion kadut on kapeita, mutta kävellen siellä liikkuu ihan mukavasti. Muutenkin oman auton käyttäminen Helsingin keskustassa tuntuu olevan täysi henkinen itsemurha.

 

FacebookTwitter

Minäkin olen äiti.

Minulla on yksi lapsi. Tuollainen 13-vuotias esiteini. Toisinaan ihan perusjätkä toisinaan ei ihan niinkään.

Elämä on muuttunut paljon viime aikoina ja tämä jätkä on reippaasti kasvanut ja kulkenut siinä mukana. Tältä jätkältä löytyy maailman suurin sydän. Koskaan en ole tavannut lasta, joka osaa rakastaa elämän pieniä asioita niin paljon kuin minun oma poikani.

Kun asioita oikein alkaa miettimään vuosia taaksepäin niin huomaa, kuinka olen itse saanut tälle lapselle annettua paljon. Olen halunnut tehdä asioita itse oman lapseni kanssa. Minä olen halunnut ottaa vastuun tuosta lapsesta ja opettaa elämän perusasioita: Kuinka pyydetään anteeksi omaa tyhmyyttään, kuinka sanotaan kiitos ja ole hyvä, kuinka roskat laitetaan roskikseen jne. Mutta mikä tärkeintä, olen itse yrittänyt parhaani mukaan olla esimerkkinä. Jatkuvan tarkkailun alla, että lapsestani kasvaa fiksu nuori mies. Mielestäni olen siinä melko hyvin onnistunutkin.

Vastoinkäymiset ovat kasvattaneet minua äitinä. Olen oppinut arvostamaan sitä, että sain tulla äidiksi. Edes kerran. Muistan vieläkin sen pienen pojan joka alle kolme kiloisena minulle ensimmäistä kertaa syliin annettiin. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. <3

Muistan ensimmäisen hymyn, kävelemisen opettelun, ensimmäisen sanan ja jopa sen ensimmäisen hampaan puhkeamisen. Sitä alkaa vaan miettiä, että mihin nämä vuodet ovat kadonneet?

Olen onnistunut kasvattamaan lapsestani huumorintajuisen, iloisen ja fiksun pojan. Tämä kasvatustyö ei silti ole vielä ohi. Oikeasti se ei lopu koskaan.

Minulta kysyttäessä tämä poika on minulle tärkeintä maailmassa. TIlanteesta riippumatta. Elämäni ykkösmies aina!

13082028_10207485266003345_173047131_n

FacebookTwitter

Toukokuu

Tämä vuosi on mennyt tähän saakka todella nopeasti. Vappu vietettiin hienossa säässä ainakin täällä Helsingissä ja keskustassa väkeä oli ihan riittävästi. Omalta osaltani vappuaatto meni töiden merkeissä ja vappupäivän siivosin kotona. Tänäänkin näyttäisi tulevan todella hieno päivä tuolla ulkona.

13090272_10207436242537789_426006455_n

Viime viikon työt väsyttivät totaalisesti. Jotenkin toivon jatkossa muistavani sen, että iltavuoron perään aamuvuoro on maailman surkein idea ikinä.

Yritin saada aikaiseksi jotain tekemistä kun villasukkien tekeminen alkoi maistumaan puulta. Kutimet ovat olleet jo pari viikkoa hyllyssä eikä yksikään sukkapari ole edes keskeneräisenä odottamassa. Löysin jostain laatikosta punaista Novitan Eco Tubea useamman rullan ja ajatuksena olisi saada virkattua siitä uusi matto vessan lattialle. Vanha matto alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt eli suoraan sanottuna kulahtanut. Otin mallia mattoon täältä. No alkuun pääsin muutaman kerrroksen ja virkkuukoukku sanoi sopimuksensa irti…

13150062_10207436242697793_977264654_n

Ajattelin olla kuitenkin hieman yritteliäs ja liimasin palaset pikaliimalla takaisin yhteen. Se kesti pari päivää. Ärsyttää suunnattomasti! Otin sitten käyttöön kympin kokoisen koukun koska oli vaan pakko saada jatkaa virkkausta. Vielä en osaa sanoa muuttaako virkkaustekele muotoaan koukun koon muuttumisen takia, mutta luovuta en. On se vaan sen verran hikistä puuhaa, että uudestaan en kyllä alusta aloita.

Tällä viikolla lähden kokeilemaan ensimmäistä kertaa yövuoron tekemistä. Unirytmin totaalinen kääntäminen olisi siis edessä.

FacebookTwitter

Vaatetusta ja valitusta

Kevään kunniaksi laitoin tilaukseen uudet housut, jotka sitten posti oli toimittanut pakettiautomaattiin. Hyvin harvoin tilailen netistä housuja koska kokoni on hyvin pieni, eikä sopivia tahdo löytyä millään. Näiden kanssa kävikin onnellisesti ja housut istuivat täydellisesti ja ovat mukavat päällä. Toimituskin oli nopea kuten Gazozilla on aina.

Olen myös mukavuussyistä etsinyt uusia tennareita kuumeisesti koko kevään. Alkoi ahdistaa jatkuvat hiertymät jaloissa, eli ratkaisu piti saada ja äkkiä. Kauppakeskus Forumilta löytyy mukava liike nimeltä Union Five, josta löytyy pääasiassa kaikkea skeittikamaa naisille, lapsille ja miehillekin. Alkuperäinen idea oli saada DC:n kengät koska kerran niitä sovittaneena tiedän, että ne ovat hyvät jalkaan. Kuinka ollakaan, olin taas hakemassa sellaista asiaa mitä ei ole juuri nyt saatavilla. Kävin epätoivoisena jo lastenkin kengät läpi. Huomasin kuitenkin kävelleeni osittain naisten kenkien ohi ja sieltä niitä mukavuuksia sitten löytyi. Suprat! Olisin tietenkin halunnut ne ainoat pinkit mistä ei sitten ollut kokoa. Vaihtoehto B ei myöskään ollut ihan hirveä, koska testikävelyn jälkeen tein ostopäätöksen. En saanut sitä mitä lähdin hakemaan, mutta mukavan asiakaspalvelijan avulla sain kuitenkin mukavat ja itseni näköiset kengät ja kaupan päälle tietenkin firman logoilla varustettu jumppakassi. Ja mikä tärkeintä, minulle jäi hyvä mieli.

13059341_10207367728304976_459805362_n

Ja sitten voisikin lyhyesti laittaa tähän sitä valitusta. Ihan vaan siksi, koska mä voin. Sain kaksi pussia Fazerin klassikkokarkkipusseja. Nämä on ihan parhaita, koska niistä löytyy Kiss-Kiss- karkkeja. Jotenkin henkisesti petyin kun näissä kahdessa pussissa oli yhteensä vain ne kaksi karkkia. Siis mitä?!?!? Vain kaksi! Päätin silti olla olematta se kukkahattutäti joka valittaa kaikesta ja söin kiltisti ne vähäisetkin kissakarkit pois, ettei vaan miesväki täällä ehdi syömään niitä ensin.

13059719_10207367728184973_1740004227_n

Onneksi Fazerin omasta myymälästä voi ostaa noita pelkkiä kissakarkkeja vaikka kilokaupalla jos haluaa…

FacebookTwitter

Panostakaa itseenne!

Jokainen meistä tietää, että asioita ei vain aina saa valmiina eteensä. Niiden eteen kun täytyy joskus nähdä vaivaa. Joskus asioiden tekeminen vaatii paljon vaivannäköä, mutta useimmiten se myös kannattaa. Itse olen viimeaikoina huomannut, että ei se opiskelu ehkä niin turhaa olekaan ollut.

Muistelin hieman aikoja taaksepäin ja mieleeni tuli eräs asiakaspalvelutilanne, jossa englantia puhuva asiakas ohjattiin minun hoidettavakseni kun kukaan muu ei sitä asiakasta ymmärtänyt. Pieni asia meille, mutta voi tuntua asiakkaasta aika ahdistavalta. Ja kyllä, jos asiakas on sitä mieltä että ”english, please” niin se puhe pitäisi osata englanniksi suoltaa ulos.

Täällä päin joudun puhumaan englantia joka päivä. Töissä, kaupassa ja jopa kotona. Meillä oli tällä viikolla vieraita Kanadasta asti joten englanti oli ainoa kommunikointikieli. Ja mitäkö sitten opin kuluneesta viikosta? No sen, että englannin kielen opiskelu on kannattanut. Itse olen lähinnä ihmeissäni siitä, että nykypäivänä tämä pieni taito on monelta ihan hakusessa. Myös nuorilta. Monesti on tullut mietittyä, että mitenhän nuo pärjäävät elämässä eteenpäin. Tämä nyt vaan sattuu olemaan ihan normaalia nykyään. Työnantajatkin arvostavat paljon enemmän niitä työntekijöitä, joilla on kielitaitoa. Eikä sitä edes vaadita paljon, kun osaisi edes ostosten loppusumman sanoa ja jollain lailla tervehtiä. Mutta meidän suomalaisten kielitaito on niin retuperällä, ettei edes näitä pieniä perusasioita osata. Ja kun sillä ei ole väliä kuinka sitä kieltä lausuu vaan sillä, että asiakas ymmärtää sen edes jotenkin. Ja uskokaa huviksenne: nämä englanninkieliset asiakkaat jopa arvostavat sitä että edes viitsii yrittää.

Enkä todellakaan suosittele kirjoittamaan asiakkaalle ostosten loppusummaa paperille. Siitä ne vasta riemastuvatkin ja työnantajalle tippuu palautetta siitä, kuinka henkilökunta on kädetöntä eivätkä arvosta asiakasta. Eihän ne nyt mitään lastentarhalaisia ole joille pitää kaikki ensin piirtää, että menee ymmärrykseen. Those guys are not idiots!

Jos kerran arvostat itseäsi, niin arvosta myös muita. Ei meistä kukaan pääse lapsena valitsemaan äidinkieltään tai asuinpaikkaansa. En ole itsekään täydellinen asiakaspalvelija, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut asiakasta lähettää kenenkään toisen hoidettavaksi siitä syystä, etten ymmärrä kuinka pitäisi auttaa.

Kuluneen viikon haastellisin asiakas halusi hiilihapotonta juomavettä. Ja kun ei heti leikannut mitä piti etsiä niin asiakas väänsi rautalangasta ja kappas vaan, tämäkin maalaisjuntti sen tajusi. Loppujen lopuksi asiakas oli tyytyväinen saamaansa palveluun ja tämä kassatäti sai siitä hyvästä suklaapatukan vaivan palkaksi.

 

 

FacebookTwitter

Tuliaisia ja sukkajuttuja

Avomieheni kävi viime viikolla työmatkalla ja ne pari päivää vietin sitten pitäen kodin kunnossa ja elämän raiteillaan. Tuliaisiksi sain uuden maatuskan, jonka sitten heti avasin ja tarkistin, että kaikki nuket olivat varmasti mukana.

12966012_10207298645177941_464143606_n

Aikoja sitten aloitettu projekti nimeltä villasukat tulivat tänä aamuna vihdoin valmiiksi. Panostin taas muka hurjasti, mutta kummassakin sukassa on toinen nurja raita jalan päällä väärässä kohtaa. Ajatuksissani en sitten sitä huomannut kuin vasta kantapään jälkeen ja ajattelin, ettei ole mitään järkeä purkaa ja tehdä uusiksi. Itsellenihän ne kuitenkin tulivat niin ei sillä ole nyt niin väliä ja hyvin ne jalkaan istuvat silti.

12980563_10207298644697929_1259807558_n-2

Lankoina käytin Novitan seiskaveikkaa. Alkuun raidallista ja loput yksivärisellä. Kovasti yritän päästä noista jämäkeristä eroon. Huonolla menestyksellä tosin…

12957267_10207298644457923_1462410436_n

FacebookTwitter