Blog

Hyvää vai huonoa asiakaspalvelua?

Viime aikoina olen saanut työskennellä ainakin kolmessa erilaisessa ympäristössä. Työnkuva on joka paikassa sama, mutta päivät ihan erilaisia. Viikottain saan eteeni uusia tilanteita ja haasteita joista täytyisi sitten yrittää selvitä jotenkin. Suurimman merkityksen on saanut niinkin pieni asia, kuin kärsivällisyys. Koska kukaan meistä ei voi osata tai tietää kaikkea heti, niin on ihan normaalia olla osaamatta. Suurin vahvuuteni onkin tainnut olla se, että olen aika nopeasti asioita sisäistänyt ja se on helpottanut työn tekemistä kummasti. Tekemällä oppii. Tämän asian tiimoilta olen myös törmännyt pääosin niihin asiakkaisiin, jotka ymmärtävät tämän. Onhan se kurjaa jos kiireinen asiakas junnaa kassalla siitä syystä, että kaupan täti ei nyt oikein osaa. Sitten on nämä mukavat vakiasiakkaat jotka saattavat jäädä kassalle ihmettelemään, että ”Et ole tainnut ennemmin täällä ollakaan töissä.”

Pienimmissä kaupoissa päivä on yleensä todella kiireinen. Ajan kulumista ei huomaa ollenkaan kuin vasta sitten, kun joku käskee lähteä vuoron loppuessa kotiin. Yleensä päivät kuluvat työskennellen kassalla, hyllyttämässä tai muuten vain siistien myymälää. Näissä myymälöissä asiakkaiden ostokset ovat hyvin pieniä ja sieltä haetaan vaan se mitä tarvitaan.

Keskikokoiset kaupat ovat niitä, missä pääosin hoidetaan kassaa ja siistitään sen ympäristöä. Joskus saattaa aika tulla pitkäksi kun asiakkaita ei vain ole ja kassaltakaan ei oikein saisi poistua. Yleensä tämän ajan saa kulumaan helpoiten lukemalla kassaopasta, koska kertaus on opintojen äiti ja edelleenkään kaikkea ei voi muistaa.

Sitten on nämä isot tavaratalot jotka sijaitsevat useimmiten kauppakeskuksissa. Kassatyöskentely on siellä kirjaimellisesti työtä. Mitään muuta siellä ei kassalla olemisen lisäksi ehdikään tehdä eikä ajatella. Asiakkaiden ostoksiin kuuluvat kaikki mitä vaan kyseisestä paikasta saa, ruoista vaatteisiin ja elektroniikkaan. Useimmiten nämä ovat myös niitä paikkoja, joissa kassatäti saa luvan olla syyllinen siihen, että hyllystä puuttuu hinta. Tai siihen, että osastolla ei sattunut olemaan myyjää juuri silloin kun asiakas siellä olisi apua tarvinnut. Näissä paikoissa myös ensimmäiset työvuorot ovat niitä kaikkein ahdistavimpia pelkästään siksi, että asioiden tietämättömyyden seurauksena kassajonot kasvavat.

Kaupan ala ei ole helppo. Vaikka olisit vaan se kassatäti. Pitää muistaa monet koodit tai ainakin tietää mistä ne löytää tarvittaessa. Lisäksi on olemassa tiettyjä käytäntöjä jotka sitten vaihtelevat myymälöittäin. Päivittäin tulee vastaan niitä tarjouslippulappusia, jotka pitäisi osata lyödä oikein sinne kassaan. Olen myös joutunut opettelemaan veikkauskoneen käytön, koska se löytyy melkein joka paikasta. Eikä pidä unohtaa sitä tärkeintä eli ikärajavalvontaa. Tuo kirosana joka aiheuttaa sen, että jos et näytä henkkareita niin et saa sitä tupakka-askia vaikka kuinka ahdistaisi. Etkä kaljaa. Tuokaan säädös ei muuten ole kassatätien keksintö, anteeksi vain. Ja ei se riitä, että sanot olevasi täysi-ikäinen. Se täytyisi myös pystyä todistamaan.

Kaupan kassa joutuu myös monesti kuulemaan valitusta henkilökunnan vähyydestä. Fakta on kuitenkin se, että kassatäti ei ole päättänyt sitä kuinka monta ihmistä juuri tänään on töissä. Kyllä se on ahdistavaa sille kassatädillekin, kun asiakas tarvitsisi apua eikä siitä kassalta voi vain poistua. Monesti painotetaan sitä, että asiakkaille pitäisi antaa sitä hyvää palvelua mutta miten tämä toteutetaan käytännössä, jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi? Monesti itsekin asiakkaana olen henkilökunnan vähyyttä ihmetellyt, mutta kun se ei ole kiinni siitä, etteikö työntekijää töiden tekeminen huvittaisi. Tämä vaatii asiakkaalta melkoisesti kärsivällisyyttä ja salapoliisina toimimista varsinkin jos kyseessä on iso tavaratalo.

Voin silti kertoa, että pidän työstäni. Moni voi vähätellä meitä kaupantätejä ja -setiä niin paljon kuin haluaa, mutta kehoitan myös kokeilemaan sitä itse. Monesti on ollut vaikeaa jättää se asiakkaan aiheuttama paha mieli sinne työmaalle, kun koko ajan vaan miettii sitä mitä olisi voinut tehdä toisin. Välillä työvuoron jälkeen kotona sohvalla muistaa, että joku asia jäi tekemättä. Tässä kohtaa onkin hyvä punnita mielessään se, että kuinka haitallista se unohtaminen oikeasti oli. Stressin määräänkin voi siis itse vaikuttaa. Onneksi aina on uusi päivä ja uusi mahdollisuus. Virheitä tulee tehtyä, mutta kyllä niistä sitten oppiikin. Kaikesta huolimatta jokainen asiakas on sen kunnioituksen ansainnut. Ilman niitä mikään kauppa ei pystyssä pysyisi. Jos päivän ensimmäinen asiakas on noussut aamulla väärällä jalalla sängystä, se ei tarkoita sitä että kaikki muutkin ovat. Tänäänkin minulta saa sen tervehdyksen ihan aidon hymyn kanssa, koska valitsemaani työtä on mukavaa tehdä.

Mikä sen sitten määrittelee onko asiakaspalvelu hyvää vai ei? Toisille riittää se, että saa kaupasta kaiken mitä tarvitseekin ja myyjä tervehtii. Toiset taas haluavat hyvinkin henkilökohtaista palvelua kädestä pitäen. Jollekin ostosten pakkaaminen valmiiksi kassalla riittää. Joku taas haluaa keskustella siitä, kuinka on ilmoja pidellyt. Meitä on niin monenlaisia ja kaupantätinä on mahdotonta tietää etukäteen, kuka sopii mihinkäkin muottiin. Eihän elämän nyt pidä liian ennalta arvattavaa olla, eihän?

 

FacebookTwitter

Aurinko

Pääsiäinen oli ja meni. Otin rennosti. Ehdoton lempipuuha oli makaaminen ja tavat tehdä se eri asennoissa; kyljellään, mahallaan, toisella kyljellä ja selällään. On aika rento fiilis ja jaksaa taas ahertaa työjuttuja.

Jossain makaamisen lomassa sain aloitettua taas uusia sukkia ja ne ovat vielä lievästi sanottuna vaiheessa. Makaaminen oli kivempaa.

12779273_10207175786506551_8649591359132202635_o

Hiljaa hyvä tulee ilmeisesti. Langat on Novitan seiskaveikkaa, raidallista ja yksiväristä.

Ulkona aurinko lämmittää niin reilusti, että toppatakki alkaa olemaan liikaa. Kummasti piristää mieltä tuo aurinko. 🙂

 

FacebookTwitter

Kevättä ilmassa

Jostain uutisista pisti silmään, että täällä etelässä olisi jo siitepölykausi alkanut. Ainakin katupöly leijailee jo ja osa jalkakäytävistäkin on jo putsattu pois talven hiekoituksista.

Viikolla päätin taas olla reipas ja kävelin töihin. Tokoinrannalla olivat taas ne sorsat ja joutsenet jotka kuvasin ensimmäisen kerran jo parisen viikkoa sitten.

12900219_10207126561555958_1682615419_n

Kevään tulo tarkoittaa myös uusia villasukkia. Tämä Novitan lanka tuli ostettua joskus heräteostoksena, enkä oikein ole saanut siitä mitään ideaa. Menköön sitten vaikka lyhytvartisina sukkina ja mikä hienointa, sillä vahvistetulla kantapäällä minkä opettelin. Tykkään muutenkin tästä kantapäästä enemmän kuin siitä sädekavennuksesta pelkästään siksi, että jälki on omaan silmääni paljon siistimpää.

12516276_10207126561795964_1732152067_n

Kuuluuhan kevääseen myös uusi käsilaukku. Ainakin luulisin niin. Stockmannilta sen kuitenkin löysin jo useampi viikko sitten, mutta hankinta-aika oli hieman myöhemmin. Hieman piti pään sisällä tehdä töitä ja laittaa rahaa jemmaan, että sain sen hankittua. Ja kyllä se oli sen arvoista! Ei voi kukaan ainakaan väittää, ettei olisi just mun näköinen laukku.

12895258_10207126561675961_31787518_n

FacebookTwitter

Kivaa ja ei niin kivaa…

Eli siis arkea. Ja sitä meillä eletään.

On ollut aikamoista huomata, että mitkä ihmiset loppujen lopuksi jäi Helsinkiin muuton myötä elämään. Eikä päätös tänne muutosta ollut yhden illan projekti. Sitä pähkäiltiin yli puoli vuotta. Mietittiin perinteisesti plussat ja miinukset ja monien asioiden kohdalla tuli lisäasioita, joita mietittiin vielä kaiken muun lisäksi. Suurimmaksi huoleksi itselläni nousi se, että kuinka pärjäämme täällä kaukana ilman niitä ihmisiä joiden kanssa oltiin jo totuttu elämään. Kuinka ollakkaan, kaikki on mennyt hyvin. Oikeastaan paremmin kuin hyvin. Ei ole tarvinnut kahta kertaa miettiä muun muassa sitä, että haluanko lähteä takaisin viettämään työttömän elämää Seinäjoelle. Myös asioista keskusteleminen reilusti etukäteen ennen muuttoa kaikkien kanssa toimi ja kaikkien mielipiteet ja huolet kuunneltiin ja otettiin huomioon. Kaikki mahdolliset faktat asioista ja tilanteista käytiin läpi ja asiat ovat alkaneet pikkuhiljaa rullaamaan. Vaikka tämä vajaa kaksi kuukautta on ollut todella lyhyt aika on sen puitteissa tapahtunut paljon. Ja siis todella paljon verrattuna siihen oletukseen mikä meillä oli asioista. Jokainen meistä tietää sen, että kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla heti ja kun tämän on tiedostanut niin mitään ylitsepääsemättömän haastavaa ei ole ollut. Ihminen on yllättävän sopeutuvainen iästä huolimatta varsinkin jos siitä ei tehdä ongelmaa.

Ja ei, me emme ole tulleet tänne lomalle tai viettämään muuten vain kivaa elämää. Kiva elämä vaatisi paljon enemmän: koskaan ei tarvitsisi käydä töissä ja rahaa tulisi silti ovista ja ikkunoista. Lisäksi kaikilla olisi rajattomasti aikaa ja rahaa vaan olla ja tehdä jatkuvasti kaikkea kivaa. Kenelläkään ei myöskään koskaan olisi tylsää koska koko ajan voisi mennä ja tehdä asioita. Meidän arkeen kuuluu loppujen lopuksi ihan samat kuviot kuin ennenkin, mutta me teemme tämän kaiken vaan toisella paikkakunnalla.

Tottakai pettymyksiäkin on tullut koska aina ei ole kivaa. Tosin nämäkin pettymykset on saatu ymmärrykseen sillä, että on osattu tiedostaa asioiden tärkeysjärjestys. Ja kuinka ollakkaan, näistäkin asioista meillä on voitu ja osattu keskustella. Eikä mikään ole ollut ylitsepääsemätöntä. Surullista on ollut se, että meidän tukeminen tässä tilanteessa tuntuu olevan joillekin täysin mahdotonta. Onko se niin hirveän väärin, että on halu edetä elämässä? Ja mikä siinä on, että ihmisillä on varaa tulla arvostelemaan meidän päätöksiämme tietämättä koko totuutta asioista? Tämä on varmasti hirvein asia ikinä, mutta meidän elämä on oikeasti ihan kivaa. Viime päivien keskustelujen pohjalta voin sen ihan rehellisesti kertoa. Meillä osataan olla avoimia toisillemme ja mikä tärkeintä, myös niistä vaikeistakin asioista keskustellaan. Ja kyllä, me teemme päätöksiä asioista yhdessä ja mietimme vaikeisiin tilanteisiin ratkaisuja vaikka sitä ei ulkopuolisten kuullen tapahdu.

FacebookTwitter

Neulomisjuttuja ja muuta höpinää

Täällä on saatu nauttia aurinkoisista päivistä eli kevättä on ilmassa.

Käväisin Fazerin kahvilalla ja sain napattua taas muutaman kuvan. Kuten näkyy, niin pääsiäinen on tulossa…

12026602_10207000254558362_551698412_n

Lisäksi Fazerin omenahyve marenkikuorrutteella ja vaniljakastikkeella oli pieni piristys päivään. Stockmannilla on menossa Pariisiaiheiset teemapäivät tai ehkä paremminkin viikot. Suoraan sanottuna en ole yhtään ehtinyt keskittymään aiheeseen niin paljon, että tietäisin mitä siellä oikeasti tapahtuu.

Kaiken arkisen kiireen keskellä ehdin myös istua jokusen päivän sukkapuikkojen kanssa sohvalla ja lopputulos oli omaan jalkaani onnistunut. Opettelin tekemään viimeinkin sen kirotun vahvistetun kantapään.

12421299_10207000254598363_1555248004_n

Kaikki käytetyt langat on Novitan seiska veikkaa. Tosin tein yhden harjoituskappaleen tätä kantapäätä opetellessani. Voin kertoa, että purkuun meni ja monesti mutta sain siitä aikaiseksi pienen muiston tästä tuskien taipaleesta.

12834941_10207000330640264_994058955_n

Eihän se nyt ollutkaan niin kauhean vaikeaa. 😉

FacebookTwitter

Uusia juttuja

Olen viettänyt mielenkiintoisen viikon jonka aikana olen saanut tehdä paljon uusia juttuja ja tutustua moniin uusiin ihmisiin. Vieläkin hieman epävarmuutta aiheuttaa Helsingin julkinen liikenne, josta vielä linja-autoilu on kokeilematta. Välillä tunnen itseni naurettavaksi istuessani ratikassa puhelin kourassa, kun seuraan kulkuani Google Mapsilla. Minulle kuitenkin selvisi moneen kertaan viikon aikana, etten todellakaan ole ainoa joka tekee niin. Suurin osa ihmisistä joihin olen viikon aikana tutustunut on myös muuttanut tänne muualta ja heillä on ollut ihan samat asiat mielessä silloin kuin minulla on nyt. Joka tapauksessa olen aina päässyt määränpäähäni ajoissa ja ihan yhtenä kappaleena.

Suurin asia on kuitenkin ollut se, että olen saanut olla töissä ja tehdä sitä mistä oikeasti tykkään. Edelleen ihmettelen päivittäin ihmisten hyväntuulisuutta ja käytöstapoja täällä päin. Olen melko varma siitä, että en ole yhdenkään työpäivän aikana törmännyt yhteenkään tekopirteyteen ja niinkin pienet sanat kuin ”kiitos” ja ”anteeksi” ovat täällä ihan normaaleja. Jännitystä ei ole työpäivistä puuttunut ja joka päivä olen myös oppinut jotain uutta, vaikka työn aihe on joka päivä sama. Alan olemaan jo aika pro sen kirotun veikkauskoneen kanssa. 😀

Tästä alkaakin sitten muutaman päivän vapaat, joiden tarkoitus olisi saada koti näyttämään taas asuttavalta. Hieman on siivoukset ja muut vastaavat jääneet vähemmälle iltavuorojen aiheuttaman unirytmin sekaantumisen takia. Kaikesta huolimatta olen tästä tilanteesta nauttinut ja paljon.

Ja mikä tärkeintä, Fazerin kahvilan ikkunaan oli saapunut jättikokoisia Mignonmunia. Näistä tulee katseltavaa myöhemmin kun ehdin ohikulkiessani pysähtyä niitä kuvailemaan.

FacebookTwitter

Hiihtolomailua

Mun loma tosin oli ja meni jo. Kodin järjestämisen ohella olen ehtinyt käydä työhaastattelussa ja sain niin sanotusti jalan oven väliin. Kävin myös suorittamassa kassakoulutuksen viikko sitten joka oli kyllä aika mielenkiintoinen. Suurin stressin aihe on Helsingin seudun joukkoliikenne. Metro alkaa olemaan jo hallussa, mutta muut kulkuvälineet ei vielä niinkään.

Otin viikonloppuna aika reilusti rentoutumisen kannalta ja lauantai menikin pääasiassa kotosalla. Illalla erehdyimme haluamaan isompaan ruokakauppaan sillä seurauksella, että palasimme kuitenkin takaisin kotiin ja menimme lähikauppaan. Pääsi nimittäin talvi taas yllättämään autoilijat täällä päin ja keskustan ulkopuolella oli täysi villi länsi. Näyttää siltä, että täällä päin ei ymmärretä ajaa talvella varovasti. Jos on kahdeksankympin rajoitus niin sitä sitten ajetaan kahdeksaakymppiä, vaikka tiellä olisi kymmenen senttiä sohjoa ja näkyvyys lumisateen takia huono. Ja mikä tärkeintä, niin se pitää tehdä kitkarenkailla.

Sunnuntaina otimme sitten uuden yrityksen, mutta sitä ennen teimme pikaisen kierroksen Sea Lifeen. Kävin kyseissä paikassa ensimmäistä kertaa kesällä 2014 ja silloin jo vannoin, että takaisin on päästävä. Oikeastaan ainoa syy oli merihevoset. Viime kerralla näistä kaveruksista ei oikein löytynyt mielenkiintoa olla esittäytymässä, mutta tällä kertaa tilanne oli eri.

12746481_10206846527235275_707718826_n

Ja olihan siellä myös niitä rapuja joita ei sitten paljoa näkynyt. Onneksi niistä edes yksi näkyi mutta sekin ehkä vain siksi, ettei se kokonsa puolesta vaan päässyt piiloon. Ja se oli jättiläistaskurapu.

12782037_10206846527355278_369351956_n

Meduusa-altaaseen sai itse vaihtaa väriä ja minusta vaaleanpunainen toimii aina.

Ja sitten olivat nämä hauskat kaverukset eli ruohoankeriaat. Sieltä hiekasta niiden päät pistivät ylös ja kun hieman meni kameran kanssa lähemmäs niin ne päät painuivat takaisin hiekkaan.

12769617_10206846527515282_2039204641_n

Alla olevasta kuvasta löytyy keltainen mustilla pilkuilla varustettu pippuripallokala. Tämä onkin se arvostettu herkku Japanissa, joka väärin valmistettuna tappaa ihmisen muutamassa tunnissa. Ylimpänä kuvasta löytyy punapiraija.

12767559_10206846526875266_1215303076_n

Seuraavana esittelyvuoroon pääsevät raidallinen siilisimppu ja myrtsi meriahven sekä keltanuolimyrkkysammakko. 12782194_10206846526755263_1967333898_n

Pääsin myös ihailemaan keltaista keuhkokalaa ja aika vaikuttavaa 2,5 metristä sähköankeriasta.

12782030_10206846527035270_2022222744_n

Tuosta sinieväisestä kalasta en osaa enää sanoa mikä se on, mutta aika hauska kaveri oli sekin. Hieman aiheutti päänvaivaa saada siitä kuva, koska joka kerta kun menin kameran kanssa lähemmäs se pujahti pyrstö edellä koloon piiloon.

Pääsin myös näkemään kuuluisat vesipedot eli hait. Joka kerta on yhtä jännittävää kävellä läpinäkyvässä putkessa ja katsoa kuinka hait uivat ympärillä.

Kuvien määrästä johtuen en edes harkinnut laittavani niitä kaikkia tänne blogiin. Lisäksi kuvaamiseen toi hieman haastetta se, että Sea Lifen tiloissa oli salamavalon käyttäminen kiellettyä, eli osa kuvista päätyi poistettavaksi heti. Jos vähääkään löytyy mielenkiintoa niin täällä suosittelen käymään.

 

 

 

FacebookTwitter

Onnistumisen iloa!

Olen onnistunut mm. eksymään, kadottamaan suuntavaistoni sata kertaa, pelkäämään Helsingin liikennettä auton kyydissä sekä tekemään taas kerran yhden parin sukkia valmiiksi.

En voinut vastustaa Anelmaisia! Hieman tein muutoksia alkuperäiseen malliin, mutta tuo sydänkuvio on ihan Anelman oma. Tuli vaan tunne, että voisin yrittää hieman kokeilla jos osaisin tehdä alkuperäiseen ohjeeseen pieniä muutoksia. Koska olen laiska niin käytin koko ajan vain kahta lankaa, yksiväristä ja raitalankaa. Molemmat ovat 7 veljestä.12746351_10206792424602743_954805531_n

Käsialani oli paikoin hieman liian kireää, mutta sukat mahtuivat kuitenkin jalkaani. Lisäksi kirjoneule oli tällä kertaa hieman paremman näköistä kuin viimeksi, eli harjoitus tekee mestarin vai miten se oli.

Tämän viikon hehkutetuin asia ainakin meillä on ollut uutuuselokuva Deadpool. Itse en niinkään ollut aiheesta innostunut alkuunsa, mutta mielenkiinto heräili kuluneen viikon aikana. Tuli katsottua elokuvan trailerikin useampaan kertaan salaa parvekkeella. Kävimme sitten Tennispalatsissa istumassa vajaa kaksi tuntia katsomassa yhtä maailman surkeimmista leffoista ikinä. Edelleen ihmettelen, että minkä ihmeen takia kyseinen elokuva on edes vaivauduttu tekemään. Jos joku asia oli taattu niin valtava ärsyyntyminen siitä, että odotin flopin sijaan parempaa. Kaikkein parasta kyseisessä elokuvassa oli se, että se loppui.

Onneksi loppupäivä pelastui kihlattuni loistavalla idealla hakea kaupasta suklaata ja sisäfilettä… 😉

FacebookTwitter

Helsinkielämää

Olen yllättynyt jo ainakin sata kertaa siitä syystä, että täällä ihmiset ovat kohteliaita toisilleen.

Viimeksi tänään asioidessani lähikaupassa sain tämän huomata. Seisoskelin siinä pitkähkössä kassajonossa odottamassa omaa vuoroani. Takanani seisoi jokunen asiakas myös. Vasemmalta kaartoi hieman reippaammin kiireinen naishenkilö ostoskärryjensä kanssa ja oli puikahtamassa jonon läpi hakemaan vielä jotain ostettavaa. Ainoa asia mitä tein oli se, että annoin tälle naiselle tilaa päästä jonon läpi ja sain ihmetyksekseni kuulla sanan ”kiitos” hymyn kera. Siis mitä? Kiitos, että väistit? Ja hymyilit vielä päälle? Tilanne oli sen verran outo, että en saanut aikaan kuin hymyn takaisin tälle naiselle. Normaalisti tällaisessa tilanteessa kiitosta ei olisi herunut, eikä hymyäkään. Yrmeä katse olisi ollut ihan fine. Joskus jopa kuuluu käsky: ”Väistä!”.

Näitä tilanteita on tullut vastaan täällä tosi paljon. Mukavaa on myös se, että ihmiset ovat hyvällä tuulella.

Kuluneet viikot ovat olleet aika mielenkiintoiset. Vieläkään en ole autolla ajanut täällä metriäkään ja luulen, että sitä ihmettä saadaan odottaa vielä aika kauan. Pikkuhiljaa alkaa lähiseutu olemaan hallussa ja ulos lähteminen ilman ihmisnavigaattoria on helpompaa. Oman jännityksensä kulkemiseen on tuonut pimeät illat. Ei hirveästi houkuttele lähtemään edes kulman taakse lähikauppaan yksin jos pihalla on pimeää. Onneksi harvemmin tarvitsee yksin iltaisin liikkua mihinkään.

Uusi pari villasukkiakin on jo puikoilla ja niistä tulee postaus kun valmistuvat. 🙂

FacebookTwitter

Inspiraatiota hakemassa

Kävin CraftCornerilla fiilistelemässä.

12650498_10206686560956218_944000322_n

Mielettömästi ideoita, mitä langasta saa aikaan. Oli se sitten neulelankaa tai metallilankaa… tai lyijykyniä.

12625765_10206686560916217_1016407332_n

Voi myös tehdä tarpeellista ja ei niin tarpeellista.

12596400_10206686561076221_419372885_n

Ja sisustaa.

12650173_10206686560876216_1689426657_n

Nuo virkkaavat oliot on kyllä mun lempparit!

Jäi harmittamaan, kun en ehtinyt kirjailijaa itseään tapaamaan. Täytynee jossain vaiheessa hankkia myös se neliökirja.

 

FacebookTwitter