Tämä operaatio ei nyt mennytkään ihan putkeen.

Pitkän sovittelusession tulos oli, että kaikissa mekoissa on liian pitkät olkaimet. Helppoa ratkaisua ei löytynyt tällä yrityksellä mutta ajattelin kuitenkin jakaa teille muutaman kuvan epäonnistuneista yrityksistä.

Ensimmäinen uhri oli KappAhl:n XS koon vihreä hirvitys (29,95€) joka kuitenkin sai tissit näyttämään hyvältä, mutta istui about yhtä hyvin kuin viimevuonna kuollut koala.

Erittäin ilmavasta alaosasta huolimatta yläosa oltiin tehty kireäksi ja kun käytössä oli kangas, joka ei jousta yhtään, niin jopa minun tissini meinasivat tehdä vaatteen poisoton mahdottomaksi.

Seuraavana päätin kokeilla miltä näyttäisin jos pukisin päälleni saman firman mummo-osastolta käännetyn ruotsalaisen lainapeitteen (39,95€). Sovituskopissa tuli tosin huomattua että kyseessä saattoi olla paita…

Aamukahvin määrän voisi jatkossa nostaa neljään kuppiin ennen vaateostoksille lähtöä. 😀

Edelleen KappAhlssa. Tää viimeinen (54,95€) oli kiva mutta kuten peilin kautta tulevasta heijastuksesta näkee, olisi olkaimia tarvinnut lyhentää ja se ei oikein nyt iskenyt.

Valkoinen väri on minulle musta vaate! Mutta tämä kyseinen mekko jäi mieleen, vielä kun olisi istunut.

Epätoivoon vajonneena päätin että kun kerran ollaan pohjalla niin mennään sitten H&M:lle katselemaan riepuja.

Neljästä sovittamastani ainoastaan tämä pääsi tasolle jossa kuvan kehtaa laittaa blogiin asti. Kuten näkyy niin tässäkään olkaimet eivät toimi. Toki verrattuna muihin tämän muokkaus olisi ollut helppo homma, mutta toisaalta ajan käyttäminen 9,99€ mekkoon ei houkutellut. Väri oli toooosi kiva!

Tuskallisen kauppakierroksen päätyttyä oli aika saada sokeriterapiaa ja sitä aiemmin kaivattua kahvia Arnoldsin tapaan. Kiitos nam!