Tag: Raha

Melkein lahjaton joulu

Tänä vuonna tein sen päätöksen, että joululahjoja en hanki. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minullekaan ei kenenkään tarvitse vaivautua hankkimaan mitään.

Punnitsin mielessäni pitkään sitä, kuinka stressaavaa tämä aika on muutenkin. Oikea syy taitaa olla se, että ei vaan huvita.

Kävin myös läpi kaiken sen mitä kulunut vuosi on pitänyt sisällään. Tulin siihen tulokseen, että jos joku niitä lahjoja ansaitsee, niin se olen kyllä minä ihan itse. Tähän mennessä olen osallistunut tasan neljän lahjan hankintaan ja aika lailla siihen se tulee myös jäämään.

Ihmisten arvostus lahjoja kohtaan on niin pieni, ettei minulla ole mitään mielenkiintoa alkaa pahoittamaan mieltäni tämän aiheen suhteen enää tänä vuonna. Minä en aio lähteä koluamaan maailman jokaista nurkkaa vain saadakseni jonkun ihmeturbosupervempaimen, että jollekin tulee siitä hyvä mieli ja minun lompakkoni kapenee ilman kunnollista kiitosta tai arvostusta. Ja eiköhän sitä turhaa krääsää löydy jokaisen kotoa ihan tarpeeksi muutenkin.

Oikeastaan tässäkin asiassa pätee se vanha lause; Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ei ole paljon antamisen iloa siinä, että on koko vuoden saanut paskaa niskaan milloin mistäkin ja sitten kun tulee joulu, niin kaikki ovat yhtäkkiä mielistelemässä ja esittämässä toiveitansa. Eikä paljoa hetkauta tänä vuonna antaa myöskään vastausta siihen, mitä minä haluaisin lahjaksi.

Tai sitten jokainen voisi miettiä kulunutta vuotta vaikka ihan henkilökohtaisella tasolla. Minä säästin rahaa tuhlaamisen sijaan, että sain itselleni uudet tissit. Lisäksi minulla on varaa myös hankkia itselleni jouluksi jotain kivaa, jos tuntuu siltä. Minä en todellakaan ole säästänyt sitä varten, että voin hankkia muille jouluna kaiken sen mitä ikinä keksitäänkin pyytää.

Tämän vuoden aikana on tullut huomattua myös se, että osalta ihmisistä puuttuu myötäelämisen taito. On niitä joita kiinnostaa vaan omat asiat ja niitä, joita kiinnostaa sinun asiat vaan siksi, että niistä voi juoruta eteenpäin. On myös niitä, jotka ovat olleet neuvomassa joka asiassa ja tietävät kaikesta kaiken, sekä arvostelemassa meidän elämäämme ja valintojamme. Valitettavaa, mutta nämä asiat jäivät tältä vuodelta päällimmäisenä mieleen.

Sitten on jokunen niitä, joista on oikeasti ollut apua ilman, että ollaan heti vailla jotain vastapalvelusta.

Meillä on ollut todella kiireinen ja stressaava vuosi. Siihen on sisältynyt paljon huolia ja murheita sekä henkistä kasvamista. On pitänyt uskaltaa tehdä asioita hetken mielijohteesta. Olemme olleet surullisia, iloisia ja ärsyyntyneitä. Kaikesta tästä olemme kuitenkin jollain lailla selvinneet. Ensi vuotta en uskalla edes vielä ajatella.

Olen iloinen niistä ihmisistä, jotka ovat tässä mukana kulkeneet ilman ylimääräistä säätämistä ja pätemisen tarvetta.

Mikäli joku kuitenkin kokee tarpeelliseksi haluta niitä lahjoja jouluna, niin ajattelin laittaa ne rahat tilanteen mukaan joko Uudelle Lastensairaalalle tai SPR:lle. Ainakin tiedän rahojen menevän tarpeeseen.

FacebookTwitter

Raha kasvaa puussa?

Ainakin suurin osa nuorista luulee niin.

Varmaan jokaisessa perheessä mietitään sitä, että mihin lapset ja nuoret rahaa tarvitsevat ja millä perusteilla sitä niille annetaan. Ei ole helppoa.

Jokainen vastuullinen aikuinen tietää sen, että rahaa ei ilmaiseksi saa. Sen eteen pitäisi viitsiä tehdäkin jotain. Normaalisti se jotain on työ. Itselläni elää hyvin vahvasti lapsuudesta asti ajatus, että viikkorahaa ei tipu, jos ei tietyt hommat esim. kotona hoidu. Ja jatkuvasta kotitöiden laiminlyömisestä voisi antaa vielä lisäsanktion. Niin se menee ihan oikeassakin elämässä. Ei palkkaa makseta siitä, että menee hengailemaan töihin. Valitettavasti se vaatii hieman enemmänkin.

Eikä työttömillekään rahaa syydetä kaksin käsin, jos ei hoida velvollisuuksiaan. Pitää muistaa tarkistaa, että työnhaku on voimassa ja noudattaa tiettyjä pelisääntöjä työkkärin kanssa.

Työnteosta maksetaan palkka vasta jälkikäteen niin miksei sitä voisi opettaa lapsille jo kotonakin?

Sen sijaan useat tuntuvat menevän siitä mistä aita on matalin. Annetaan lykätä rahaa (lapsen sekä vanhempien omia) milloin mihinkin turhaan. Vanhemmat eivät jaksa/viitsi/ehdi keskustella lapsen kanssa asioista ja annetaan kaikki vaan periksi koska se on itselle helpompaa.

Valitettavasti tätä kohtaa lastenkasvatuksesta ei voi sysätä muiden vastuulle.

Ja ettei jäisi epäselväksi, niin esimerkki tulee tässä:

Kotiin tuotiin läppäri.

Peliaikaa tunti päivässä sen jälkeen, kun sovitut kotihommat on hoidettu.

Kun tuli se päivä, että läppäri oli muistettu avata mutta kotihommia ei muistettu tehdä, läppäri katosi mystisesti näkyviltä.

Se ei sen jälkeen enää kiinnostanut ketään.

Oli kivaa pelata pari päivää ja se siitä.

Jokunen päivä sen jälkeen piti saada pleikkarille latausseteli.

Ei ole ihan ilmaisia nekään.

Lapsi haluaa maksaa sen omista säästöistään, mutta tarvitsee siihen kuitenkin vanhemmalta käteistä.

Niin vaan kävi, että se latausseteli ilmestyi kotiin ja kotihommat roikkuu edelleen.

Kaikesta tästä saa myös päivittäisen kiitoksen: Syödäänkö me taas sitä samaa mitä eilenki? Täälä ei oo enää mitään muuta ku kasviksia!!!!! Mulla ei oo sitä ja mulla ei oo tätä. Mun maailma kaatuu ku mä en saa kaikkea mitä mä haluan.

Jokaisen ei:n jälkeen tilanne on aina sama, mökötystä omissa oloissa tunti pari kunnes on iltapalan aika. Ja tästäkään ei opittu mitään. Sama valitus toistuu päivästä toiseen. Kaikkea kivaa vaan pitäisi saada tehdä päivästä toiseen ja rahaa pitäisi lentää sisään ovista ja ikkunoista, että pystyisi toteuttamaan kaikki kivat asiat mitkä juuri nyt sattuu olemaan mielessä.

Valitettavasti aina ei saa kaikkea mitä haluaa, mutta kun nuo teinipirulaiset osaavat kävellä aikuisten yli. Uusperheessä tämä tilanne on todella hankala.

Minä olen miettinyt, että kasvatammeko me itse sitä pikavippisukupolvea? Niitä, joilla on pohjattomat velat niskassa ja kaikki ulosotossa? Kyllä se vaan pahasti siltä näyttää. Emme me ole vanhempina täällä koko ajan syytämässä lapsillemme rahaa ja maksamassa heidän laskujaan.

Itse voin kertoa, että en tule koskaan pelastamaan edes omaa lastani mahdollisista veloistaan. Jos on saanut ne hankittua niin itse saa ne myös hoitaa. Se on myös sitä vastuunottamista omista teoistaan.

Eniten huolestuttaa se välinpitämättömyys, mikä nuorilla rahaa kohtaan on. Onhan se hienoa jos vanhemmat ovat saaneet säästettyä lapselle rahaa tilille esim. opiskeluja varten. Mutta sitten kun se päivä koittaa, että nuori voi sieltä tililtä rahaa itse nostaa niin ei mene kauaa kun opiskelurahat on jo laitettu parempiin sijoituksiin. Nämä paremmat sijoitukset ovat siis ankara biletys ja velkaantuminen. Eikä kukaan enää tuossa vaiheessa tajua sitä, mistä ne rahat olivat alunperin sinne säästöön menneet.

Nykypäivänä vanhemmat ovat vaan keksineet sen helpon tien, miten rahalla voi korvata oman läsnäolonsa arjen kiireessä.

Sitten onkin helppo huudella kotoa päin sitä, kuinka kouluissa pitäisi opettaa sitä ja kouluissa pitäisi opettaa enemmän tätä. Jokaisen kannattaisikin mennä siihen peilin ääreen ja miettiä, mistä on itse aikoinaan esimerkin rahankäyttöön ja vastuunottamiseen saanut. Jos itse pärjää aikuisena taloudellisesti edes jotenkin, niin ehkä se vika ei olekaan perusopetuksessa.

FacebookTwitter

Lisämyynti (Varoitus: tylsä työjuttu)

Oman kokemuspohjani ja viimeaikaisten kauppojen kiertelyn seurauksena päätin kirjoitella tällaisen periaatteessa mielipidekirjoituksen.

Onnistunut lisämyynti ei saa tuntua kuluttajasta tyrkyttämiseltä. Lisämyynti on tilanne, jossa asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta ostaa lisätuote joka tukee asiakkaan juuri tekemää ostopäätöstä.

Ajatellaan esimerkiksi tilannetta jossa asiakas on juuri ostamassa polkupyörää. Tottakai hän tarvitsee myös pyörän pumpun, kypärän, pyörään lukon, juomapullotelineen sekä juomapullon, lamppuvalaisimen, kaikenlaiset kuorman sidontaan liittyvät ”mustekalat” jne.

Tai vaihtoehtoisesti jos esimerkkinä käytetään asiakasta joka on päättänyt hankkia kengät. Tällöinhän luonnollisesti hänelle voidaan tarjota lisämyyntinä kenkien hoitotuotteita, kengännauhoja, pohjallisia tai vaikka kenkälusikka.

Tärkeintä näissä myyntitilanteissa on se, että myyjä ei missään vaiheessa painosta asiakasta vaan ainoastaan tarjoaa tietoa ja esittelee soveltuvia tuotteita. Asiakas joka on jo tehnyt ostopäätöksen tuotteesta on erittäin helppo saada hankkimaan tuotetta tukevia lisätuotteita.

Valitettavasti nykyään olen itse huomannut, että lisämyynti varsinkin vaatekaupoissa tuntuu koostuvan ainoastaan kassojen läheisyyteen tuoduista suhteellisen edullisista sukista tai muista välttämättömyystarvikkeista.

Vertaisin itse näitä lähinnä vähittäistavarakauppojen kassojen lähellä oleviin karkkipatukoihin, sillä myyjät eivät millään tavoin edes verbaalisesti pyri edistämään näiden tuotteiden menekkiä.

Lähinnä pidän vaatekauppojen ongelmana sitä, että myyjä ei edes asiakaspalvelutilanteessa pyri maksimoimaan myyntiä tarjoamalla aktiivisesti lisätuotteita, kuten esim. vöitä tai muita asusteita.

Jo pienikin lisämyynti jokaisen myyntitapahtuman yhteydessä tekee suuren eron yrityksen liikevaihtoon. Jos kauppa on auki 350 päivänä vuodessa, ja siellä käy keskimäärin 100 asiakasta päivässä, sekä mikäli näistä 25%:lle saadaan 15€ edestä lisämyyntiä, on liikevaihdon kasvu noin 130 000€ vuodessa.

IMG_20150616_232303

FacebookTwitter