Osa 1 leikkauskertomuksesta täällä: http://www.sanjakuusisto.fi/2015/11/08/se-suuri-paiva/
Ennen leikkausta olleet käynnit täällä: http://www.sanjakuusisto.fi/2015/10/13/suhteeni-kohtuuni/

Blogikirjoituksestani on facebookissa noussut uskomattoman suuri määrä valitusta jossa minut on leimattu turhasta valittavaksi. En missään vaiheessa sanonut, että odotan ruuan olevan ravintolatasoa, ainoastaan että se saa lentokoneruuan näyttämään ja maistumaan ravintolaruualta. Eli kyseessä oli vertaus, ei vaatimus. Oman näkemykseni mukaan esim. eineslihapullat jotka tuskin ansaitsevat sanaa liha nimeensä eivät ole ruokaa jota sairaalassa tulisi tarjoilla. Tästä kaikesta ruokaan liittyvästä kritiikistä tulee vaan mieleen, että onko se ruoka siellä se tärkein asia ja se mitä ei missään nimessä saisi kritisoida?

Omien kokemuksieni mukaan sairaalaruoka on suuri määrä nopeita hiilihydraatteja, joiden lisäksi tarjoiltavat einekset todennäköisesti sisältävät suuria määriä huonoja rasvoja. Hyviä rasvoja taitaa olla vain leivän päälle levitettäväksi tarkoitetussa margariinissa. Proteiinin määrä sen sijaan on aivan minimissä.

Enkä minä missään vaiheessa valittanut nälkääni siellä ollessa paitsi leikkauspäivänä, koska edellisestä ruokailusta oli jo melkein vuorokausi. Ja kyllä, se makkarakeitto ja kiisseli tuotiin eteeni illalla maitolasillisen kera ja kaiken söin, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Tuli vasta seuraavana päivänä hoitajien kanssa puheeksi, että maha ei toimi opiaattien ansiosta joita minulle lykättiin suoraan selkäytimeen. Tämän ongelman ratkaisuun käytettiinkin sitten viikonlopun aikana kaikki mahdolliset keinot koska kivut oli sietämättömät.

Huomauttaisin vielä, että en kritisoi kivunhoitoa sairaalassa (vain hitaus ja annosten riittämättömyys on ongelma), vaan ainoastaan sitä järjetöntä päätöstä, että minun olisi joko tullut jäädä osastolle, tai jos haluan kotiutua minun tulee pärjätä pelkällä Buranalla ja Panadolilla.

Reseptien suhteen on lisäksi ollut epäilyä, että valehtelen siitä olenko oikeasti tullut kotiutetuksi vain Buranan ja Panadolin voimalla. Noh, alla kuvankaappaus. Klexanea käytetään laskimotukosten eli veritulppien ennaltaehkäisyyn, erityisesti tuki- ja liikuntaelinten vammojen yhteydessä ja erityyppisten kirurgisten toimenpiteiden (leikkausten) jälkeen.

Aika huvittavaa on se, että kuukautiskipuihin sain Panacodreseptejä kuin liukuhihnalta, mutta avoleikkauksen jälkeen näin ”kovia” lääkkeitä ei voida määrätä kotiin.

kanta_reseptit

Kaikesta huolimatta toipuminen sujuu ihmeen hyvin. Ja mieluummin toivun kotona kun sairaalassa.

Tänään oli viides aamu leikkauksesta. Vatsalihakset tuntuu samalta kuin kunnon vatsatreenin jälkeen eli aika tuttu tunne sekin. Eilen pääsin kihlattuni mukaan ruokakauppaan ensimmäistä kertaa ja se kyllä väsytti, vaikka koko reissu ei sinänsä kauaa kestänyt.

Haavateippi vaihdettiin eilen ja sieltä alta löytyi tosi siisti arpi. Tämän jälkeen arpi on silloin tällöin kutissut, mutta tiedän ainakin että se paranee. Vielä kun oppisin rentouttamaan vatsan seudun lihaksia niin ei niitä kipujakaan tulisi enää monesti päivässä.

Aloittelin jo kevyttä neuletyötä, että on jotain tekemistä. Loppujen lopuksi internet on aika tylsä paikka viettää aikaa koko ajan ja kaikki angry birdsit, candy crushit sun muut alkaa jo maistumaan puulta. Alaselkä on ottanut itseensä tästä olemisesta ja olenkin koittanut tehdä täällä kotona edes vähän jotain. Täältä noustaan, hitaasti mutta varmasti! 🙂

 

FacebookTwitter